Vuonna 2017 julkaistut kouluruokailusuositukset kannustavat lisäämään kasvisten käyttöä kouluruokailussa. Suositusten taustalla on huoli suomalaisten terveydestä: syömme edelleen liian vähän kasviksia myös uusimman FinRavinto -tutkimuksen mukaan. Kasvisten lisääminen ruokavalioon on perusteltua myös ympäristösyistä. Lihan tuotannon hiilijalanjälki on merkittävästi suurempi kuin kasvisten.
Kasvisruokapäivät on otettu käyttöön monissa kouluissa viimeisten kymmenen vuoden aikana, Helsingin ja Jyväskylän esimerkkiä seuraten. Uusimmat kouluruokailusuositukset suosittelevat tarjoamaan kasvisruokaa kaikille halukkaille vapaasti. Ajatuksena on, että tämä houkuttelisi lapsia ja nuoria maistelemaan kasvisruokaa laajemminkin, ilman erillistä ilmoitusta.
Olemme kokeilleet ja tutkineet kestävän ruokavalion muutospotentiaali –hankkeessa erilaisia tapoja edistää kasvisten käyttöä kouluruokailussa. Toimme vapaavalintaisen kasvisruoan Asikkalan, Jyväskylän ja Liperin kouluihin ja kutsuimme samalla oppilaat kasvis- ja kouluruoan kehittämiseen. Vapaavalintainen kasvisruoka ei saavuttanut suurta suosiota heti yhdessäkään kokeilukoulussamme . Maaseutupaikkakunnilla erityisesti pojat jättivät kasvisruoan valitsematta . Kasvisruoasta keskustelu sai monet myös äänekkäästi puolustamaan lihaa ryhmätilanteissa. Kaupungissa ero sukupuolten välillä ei ollut niin merkittävä. Tartuimme tutkimushankkeessamme tähän vastarintaan. Kannustimme oppilaita aktiivisesti kohtaamaan omia ennakkoluulojaan ja esittämään parannusehdotuksia kouluruokailuun.
Positiivista kannustusta
Järjestämämme ympäristö- ja uskallusviikon aikana Jyväskylän Mankolan koulussa kasvisruokaa tarjoiltiin kaikilla linjastoilla ensimmäisenä. Alakoulun oppilaat saivat opettajalta tarran aina kun he maistoivat kasvisruokaa. Tarrat kerättiin luokan yhteiselle julistepohjalle kaikkien nähtäväksi. Yläkoulun oppilaat tekivät ruokasaliin aiheeseen liittyviä julisteita osana monialaisen oppimisen päivää.
Uskallusviikon aikana kasvisruoan menekki lisääntyi merkittävästi . Ryhmän tuki kannusti niitäkin oppilaita kokeilemaan kasvisruokaa, jotka eivät sitä yleensä syö. Ympäristöviikko sai koulun oppilaskunnan vaatimaan pysyvää muutosta kasvisruoan tarjoiluun: se tulisi olla linjastolla aina ensimmäisenä.
Mausteinen vaihtoehto
Yläkoulun oppilaat toivovat mausteisempaa kouluruokaa. Tämä tuli esille Asikkalassa, Jyväskylässä ja Liperissä oppilaiden tekemissä Meidän Menuissa —viikon kouluruokalistoissa, joita he saivat laatia osana koulu- ja kasvisruokailun kehittämistä. Monet Meidän Menu -listoille nostetuista kasvisruoista olivat mausteisia ruokalajeja, kuten kasvisnuudeliwokki tai tortillat. Etenkin pojat suosivat näitä ruokia, perinteisten puuron ja pinaattilettujen lisäksi. Oppilaat esittivät myös kekseliäästi erilaisia ruokia päivän vaihtoehdoiksi. Myös monet Asikkalan, Jyväskylän ja Liperin suosituimmista kasvisruoista olivat mausteisia ja perinteistä kouluruokaa rohkeasti uudistavia ruokia.
Oppilaiden ehdotukset kannustavat ruokapalveluita suunnittelemaan ruokalistoja niin, että toinen päivittäin tarjolla olevista ruoista olisikin se mausteisempi vaihtoehto. Näin voidaan myös vastata paremmin eri oppilaiden ja eri ikäryhmien makumieltymyksiin. Valinnanvaran lisääntyminen kouluruoassa voi myös auttaa lisäämään oppilaiden osallistumista kouluruokailuun, joka yläkoululaisten keskuudessa on ollut laskusuunnassa. Kokeilukouluissamme oppilaat myös esittelivät Meidän Menut keittiön henkilökunnalle ja niistä saatuja ideoita vietiin ruokalistojen toteutukseen.
Tietoa ja tunteita
Uusien ruokien kohtaamisessa ja ennakkoluulojen ylittämisessä apuna voi toimia myös kisailu ja pelillistäminen. Järjestimme proteiinivisoja, joissa ylä- ja alakoulun oppilaat saivat maistella uusia kasvis- ja hyönteisproteiinin lähteitä: tofua, lupiinitempeä, paahdettuja härkäpapuja sekä kotisirkkoja. Samalla kun oppilaat maistelivat ruokia, kerroimme heille ruokien tuotantotavoista, ympäristövaikutuksista ja ravintoarvoista. Ryhmät saivat lopuksi kisata eri ruokien ilmastovaikutuksista ja proteiinipitoisuuksista.
Maistelun, tiedon ja tunteiden sekoittaminen osoittautui toimivaksi yhdistelmäksi uusien ruokien kohtaamisessa. Maistelu toi tunteet pintaan: hyönteisten syöminen jännitti, mutta loi myös yhteisen kokemuksen; tofu nostatti ennakkoluuloja, mikä mahdollisti myös niiden tunnistamisen. Tietovisassa pärjääminen puolestaan edellytti tarkkaavaisuutta ja keskittymistä tarjottuihin tietosisältöihin. Maistelusta tietovisaan siirtyminen aktivoi eri oppilaita eri tavoin ja rohkaisi myös heitä, jotka eivät äänekkäästi tuoneet esiin omaa mielipidettään, osallistumaan ruokaa koskevaan keskusteluun.
Saadut kokemukset kannustavat vahvistamaan jo monin paikoin käytössä olevien ruokaraatien pedagogista puolta. Ruokaraadit voivat toimia ruokakasvatuksen osana: niiden avulla voidaan vahvistaa oppilaiden osallisuutta sekä tiedollisia valmiuksia eri ruokien ympäristövaikutuksista ja ravintoarvoista.
Kasvisruoka monipuolistaa kouluruokailua
Kasvisruokaa on tuotu kouluihin terveellisyyteen ja ympäristövaikutuksiin vedoten. Kasvisruoka voi kuitenkin parhaimmillaan monipuolistaa kouluruokailua laajemminkin. Jotta uudet ruoat maistuvat oppilaille, on heidän näkemyksiään myös kuultava herkällä korvalla. Kasvisruoan tulo kouluihin avaa siten vaateen oppilaiden osallisuuden kehittämiselle. Tämä voi tapahtua ruokaraatien avulla tai muiden kouluruokailua kehittävien tehtävien ja projektien avulla. Nyt on hetki, jolloin ruokapalvelut ja koulut voivat yhdessä kehittää kouluruokailua osana koulujen ruokakasvatusta.
Teksti: Minna Kaljonen, Eeva Furman, Marita Kettunen, Taru Peltola ja Marja Salo,
Suomen ympäristökeskus
5/2018
Lisätietoja tutkimushankkeesta: www.sustainablediets.fi
***
Artikkeli on osa Ammattikeittiöosaajien juttusarjaa ” Miten Suomessa kouluruokaillaan kouluruokailun 70-vuotis juhlavuonna 2018?”
Juttusarjassa kerrotaan kouluruokailun hyvistä käytänteistä eri puolilla Suomea ja nostetaan kouluruokailun ja sen tekijöiden arvostusta.
