Rautalampi on Suomessa ainut kunta, missä kaikki kasi- ja ysiluokkalaiset syövät koululounaan joka päivä. Tämä ilmeni Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kouluterveyskyselyssä, johon vastasi noin 70 000 koululaista.
Koko maassa keskimäärin lähes kolmannes kasi- ja ysiluokkalaisista jättää koululounaan väliin kerran tai useammin viikossa. Tavallisimmin lounas jää väliin sen vuoksi, ettei ruoka maistu tai kaverikin jättää lounaan syömättä.
Noin 3 200 asukkaan Rautalampi sijaitsee Pohjois-Savossa. Kunnassa on kolme koulua. Kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisia on noin 70. Pikainen kysely yläluokkalaisten pöydässä paljastaa, että tärkein syy tulla lounaalle on nälkä. Inhokkiruokia ei tunnu olevan.
Kunnan keskuskeittiö sijaitsee Matti Lohen yhtenäiskoululla. Oman koulun ohella keittiössä valmistetaan ruoka Rautalammin ratsastuslukiolle, kahdelle päiväkodille, esiopetukseen sekä eri reseptiikalla vanhusten ateriapalveluun. Keskuskeittiötä emännöi ravitsemuspäällikkö Ritva Pöntinen.
Kouluterveyskyselyn tulos ja sen herättämä mediahuomio tulivat keittiölle yllätyksenä. Se että kouluruoka maistuu, nähdään keskuskeittiössä joka päivä. ”Kyselyn tulos on palkinto suoraan asiakkailta. En ole kuunnellut ihan kaikkea mitä on ohjeistettu, vaan pitänyt oman pääni”, viiden hengen keittiötiimiä vetävä Pöntinen sanoo.
Kouluruokailua tukee Pöntisen mukaan, että maaseudulla lapset tottuvat istumaan yhteisen pöydän ääreen jo kotonaan. Myös koulussa opettajat ruokailevat yhdessä oppilaiden kanssa.
Rautalammilla päiväkodeissa ja esikoulussa syödään samaa ruokaa kuin koulussa. ”Tunnemme dieettilapset jo sieltä asti. Onhan se monessa asiassa hyvä, kun on niin pieni kylä.”
Mikä ei vedä, sitä ei tehdä
Verovaroin kustannettua kouluruokaa on tarjottu Suomessa jo 70 vuotta. Opetushallitus on asettanut tavoitteeksi, että vuoteen 2020 mennessä koululounas ja ruokailutilanne olisi sellainen, että kaikki oppilaat osallistuisivat kouluruokailuun. Syömään ei toki pakoteta, mutta oppilaita voidaan motivoida ruokailuun ottamalla huomioon heidän toiveitaan.
Rautalammilla näin tehdäänkin. Maksa- ja kaaliruuat ovat saaneet väistyä, samoin hernekeitto ja silakkapihvit. Kun lihapullakeitto pudotettiin listalta, koululaiset tahtoivat sen takaisin. Hampurilaiset ja ranskalaiset puuttuvat listalta, koska ne onnistuvat paremmin toisenlaisissa uuneissa, samoin pitsa.
Kasvisruuat maistuvat
Kasvisruuista sosekeitot, erilaiset puurot ja pinaattiletut tekevät hyvin kauppansa, samoin jäävuoripohjaan tehdyt salaatit ja porkkanaraaste. Soijanakkeja kokeiltiin, mutta ne jäivät syömättä. ”Koska koululounas on osa opetusta, pelkkiä lempiruokia ei tarjota”, Pöntinen sanoo. Kasvisruokaa tarjotaan kaikille kerran viikossa. Lukiolla sitä on aina tarjolla muun ruuan ohessa. Alakoulussa kasvisdieettiin tarvitaan vanhemmilta lupa.
Rautalammilla opetukseen kuuluu, että jokainen oppilas tuo syksyllä koululle kaksi litraa marjoja. Palkkioksi viinimarjoista ja puolukoista alakoululaisille tarjotaan jäätelöt. Yläkoulun oppilaat pääsevät koulusta aikaisemmin pestuumarkkinoille. Syyskuun toisena viikonloppuna pidettävät isot markkinat on paikkakunnalla pian 200-vuotinen perinne.
Isoja muutoksia ruokalistaan Pöntinen ei lähivuosille lupaa, mutta kasvisvoittoisempaan mennään. ”Lapset ovat hyviä maistamaan. Vielä ei olla kokeiltu, mutta esimerkiksi härkismakaronilaatikko kävisi kaikille.” Uutena aletaan tammikuussa tarjota maksutonta aamupuuroa. Maksullinen välipala säilyy ennallaan.
Itse tehty tuntuu maussa ja kukkarossa
Kaikki asiakkaat yhteen laskettuna Matti Lohen keskuskeittiöllä valmistetaan arkisin noin 600 lounasta. Valmisruokia vältellään mahdollisimman pitkälle. Murekkeet ja laatikot tehdään itse, samoin perunamuusit ja kastikkeet. ”Tekemällä itse voitamme sekä maussa että rahassa. Tuntuisi hölmöltä ostaa valmis makaronilaatikko tai lasagne ja vain lämmittää se. Teollisuushan siinä voittaisi.”
Koko maassa kouluruuan laskennallinen keskihinta oppilasta kohti on 2,79 euroa. Rautalammilla rahaa on käytettävissä 53 senttiä enemmän.
Pöntinen hankkii merkittävän osan raaka-aineista omasta tai lähikunnista. Lähiruokakäsitteen hän tosin venyttäisi koko Suomeen ja vähän Ruotsinkin puolelle.
Rautalammin reitin varrelle sijoittuva kunta on tunnettu hyvistä kalavesistään. Paikallista muikkua, haukea ja särkeä ui koululaisten lounaspöytään paistettuna, keitossa ja murekkeessa. Turskafileet kuuluvat suosikkiruokiin. Uunissa käppänöiksi kuivuvia kalapuikkoja ei tarjota. ”Kala maittaa koululaisille paremmin kuin jauheliha”, Pöntinen kertoo.
Perunat ja porkkanat tulevat kuorittuna seudun vihannesviljelijöiltä. Tomaatti ja kurkku kasvavat omalla kylällä parin kilometrin päässä. Mustikat, puolukat ja suolasienet Pöntinen ostaa tutuilta kerääjiltä. Kokonaiset mansikat tulevat omasta pitäjästä ja mansikkamehut naapurista Suonenjoelta. Salaattikastikkeet valmistetaan 70 kilometrin päässä Laukaassa. Pienessä keittiössä lähiruuan ostaminen käy sutjakkaammin kuin isossa.
Ruisleipä ja näkkileipä ovat linjastossa joka päivä. Maanantaisin keittiöllä paistetaan hiivaleipää, jota tarjotaan kerran viikossa. ”Kaikki liha on toistaiseksi ollut kotimaista.”
Pöntinen toivottaa oman koulun TET-harjoittelijat tervetulleiksi keittiöön. Myös lukiolta olisi mukavaa saada kesätyöntekijöitä. ”Tähän saakka opettajat olivat ajatelleet, että keittiölle ei voi tulla harjoittelemaan. Kyllä voi, ja toivottavasti joku jatkossa myös haluaa. Ruokaan liittyvistä asioista olisi keittiössä samalla helppo jutella nuorten kanssa.”
Teksti: Irene Pakkanen
Kuvat: Pentti Vänskä
Juttu on julkaistu kokonaisuudessaan AmmattikeittiöOsaaja-lehdessä 4/2018
