Ruokaa, rauhaa ja rakkautta – palvelumuotoilua kouluruokailussa

Ruoka puhuttaa. Lahtelaisen lukiolaisen sanoin: ”Älkää missään nimessä laittako sitä rucolaa sinne salaattiin niin paljoa, se on jo sen nimessäkin – kun sitä syö rukoilee kuolemaa. Se on niin hapanta, että mun ruumiin pH-arvo laskee 1:een ja sitten jos sitä maitoa ei satu saamaan niin ei ole MITÄÄN, mikä pelastaisi enää siltä happamuudelta”- Peace!

Lahden lukioissa ja yläasteilla heräteltiin keskustelua ruoasta, ruokasalien viihtyisyydestä, yhdessä syömisen oikeudesta ja kouluruokailun kehittämisestä. Osana maa- ja metsätalousministeriön Kouluruoka 2.0 -ohjelmaa lähdettiin tutkimaan lahtelaisnuorten kouluruokapolkua ja kehittämään keinoja yhdessä tekemiseen ja nuorten osallistamiseen. Palvelumuotoilun hengessä pureuduttiin nuorten vuosien saatossa syntyneeseen kouluruokakokemukseen ja pohdittiin, miten voitaisiin tehdä yhdessä parempi ruokamaailma opiskelun lomaan.

Ilahduttavaa oli kuulla itse kouluruoan asiantuntijoiden, nuorten yläasteikäisten ja lukiolaisten, mielipiteitä toimivasta kouluruokailusta, makumuistojen syntymisestä ja ruokalassa hengailemisen merkityksestä nuoren arjessa. Ruokala elää, hengittää ja antaa hetken rauhan opiskelupäivän lomaan.

Kyselyjä, porinaa ja yhdessä keittämistä

Lahdessa toteutetut kouluruokakyselyt ja nuorten kouluruoka-työpajat toivat esille halun tuoda ruokailutilanteet ja kouluruoka paremmin esille koulussa niin viihtymisen kuin hyvinvoinnin kannalta.  Yhteiselle kouluruoan kehittämiselle nähtiin olevan kiinnostusta, kunhan sille löytyy aikaa ja tilaa opiskelun lomassa. Lahden Mukkulan peruskoulussa nostettiin erätaukokeskusteluihin kestävä kouluruoka osana Lahdessa toteutettavaa Skidi-dialogi ohjemaa ja pohdittiin, miten saataisiin kaikki innostumaan ja osallistumaan. Miksi kaveri ei syö, miten voitaisiin parantaa ruokailufiilistä, mikä voisi olla tulevaisuuden kouluruokalista?

Se, miten ruoka tuotetaan, kuljetetaan ja hankitaan, kiinnostaa koululaista. Kestävät ruokavalinnat ovat osa nuorten arkea ja tietoisuus ympäristöasioista kasvaa. Tärkeintä kuitenkin edelleen on, miltä ruoka maistuu ja miten se auttaa jaksamaan pitkän koulupäivän läpi. ”Hyvä ruoka tulee syötyä eikä tule hävikkiä”, todettiin yksimielisesti porinapajassa ja kehuttiin lahtelaishittiä palermonpastaa päivän pelastajaksi ja viikon kohokohdaksi. Keksittäisiinkö näitä lisää?

Lahdessa kevään ja syksyn 2022 aikana toteutetut kouluruokatyöpajat ja nuorten kuulemiset kouluruokaan ja -ruokailuun liittyen toivat vahvasti esille nuorten tarpeen kokoontua, viettää aikaa yhdessä ruoan parissa ja toteuttaa sitä omaa aikaa, joka opiskelun ja hyvän oppimisen lomaan kuuluu. Myös lähikaupan houkutuksia kouluruoan korvaajana pohdittiin ja heitettiin palloa ammattilaisille välipalojen kehittämistyöhön.

Itse tekeminen ja uusien reseptien kokeileminen oli silmiä avaavaa, kun vietiin ysiluokkalaiset keittiöön ja rakenneltiin mielenkiintoisia makumaailmoja yhdessä työpajatyöskentelyyn lähteneen maajoukkuekokin kanssa. Kokeiltiin tofua, tehtiin linssikeittoa ja wokattiin vihanneksia. Saatiin yhteinen kokemus ja rohkaistuttiin viemään kasvisruokaisia ideoita kotikeittiöönkin. Huippujengiä, kommentoi Suomen kokkimaajoukkueen johtaja, monia liemiä keitellyt Katja Tuomainen, erilaisen työpäivän jälkeen.

Kokkityöpajan kaikki osallistujat olivat sitä mieltä, että nämä jutut viedään kotiin ja yllätetään koko perhe uusilla mauilla. Ateriapalvelun tuotekehitystiimissä otettiin vastaan idea kokeilla hyvä kasvisruokaresepti oppilaitten kanssa ja viedä se eteenpäin skaalaten isoon pataan. Tästä kuullaan vielä tulevilla ruokalistoilla.

” Ruoan merkitys lapsilla ja nuorilla vaihtelee paljon riippuen siitä, miten kotona suhtaudutaan ruokaan ja yhdessä syömiseen.

Kosketus ruokaan ja raaka-aineisiin ei läheskään kaikilla ole se jokapäiväinen juttu. Yhdessä tehden saatiin uusi kokemus, jota jakaa. Ruoan merkitys lapsilla ja nuorilla vaihtelee paljon riippuen siitä, miten kotona suhtaudutaan ruokaan ja yhdessä syömiseen. Onko ruoka tärkeä osa yhdessäoloa vai pidetäänkö sitä välttämättömänä pakkona ja pakollisena suorituksena? Osalla kotiruoka tarkoittaa valmisruokaa, jolla tankataan. Osalla perheistä ruoka on harrastus ja mielenkiinnon kohde, jota halutaan vaalia myös lasten kesken.

Ruokarauhaa ja ravintoa

Lukiolaisilta tulleen palautteen perusteella ruokailuihin osallistuminen ei ole enää läheskään itsestäänselvyys. Lempiruoat toki ohjaavat käyttäytymistä, mutta entistä enemmän viihtymiseen ja sitä kautta osallistumiseen vaikuttaa ruokailutilan ja -tilanteen onnistuminen. Nuoret kaipaavat yhteistä aikaa, ruokarauhaa ja viihtyisää ympäristöä.

Maa- ja metsätalousministeriön loppuvuodesta 2022 julkaistussa Kouluruoka 2.0 kehittämisohjelman raportissa tuli esille teemat koululaisten ja toisen asteen opiskelijoiden toiveet ruokailuhetken ”rauhallistamisesta”. Kouluruokaohjelmassa tehdyissä haastatteluissa tuli selkeästi esille ruokailun sosiaalinen merkitys peruskoulussa ja toisen asteen oppilaitoksissa.

” Nuoret kaipaavat yhteistä aikaa, ruokarauhaa ja viihtyisää ympäristöä.”

Kouluruoka 2.0 kehittämistyössä pyrittiin hakemaan uusia lähestymisiä kouluruokailuun osallistumiseen mm. ruokailuaikojen väljemmän porrastuksen ja välipalatarjoilujen kautta. Lyhyempiä jonoja, pidempiä ruokataukoja ja viihtyisämpiä tiloja toivotaan. Nuoret arvostavat rauhallista ja rentoa ilmapiiriä, toteaa Maa- ja metsätalousministeriön Virpi Kulomaa.

Ruokailuhetki on tauko kouluarjesta, jolloin on aikaa syödä. Tällöin säännöt voivat olla hieman löyhemmät, todettiin lukiolaisten palautteissa kysyttäessä kouluruokailun viihtyvyydestä. ”Kavereiden kanssa ruokalassa hengailu ja yhteinen hetki on parasta, mitä koulupäivältä voi odottaa”, kommentoitiin niin Lahdessa tehdyissä kyselyissä kuin muissakin kohteissa Kouluruoka 2.0 kehittämisohjelmassa.

Ei tehdä siitä numeroo ja kannustetaan kaverii

Lahdessa mukkulalaisen ysiluokkalainen lause: ”Ei tehdä siitä numeroo”, kertoo myös hyvin, miten nuoret haluavat rauhoittaa kouluruoan kehittämisestä käytävää keskustelua. Kysyttäessä kasvisruoan tarjoamisesta koululounaalla, toivat lukiolaiset esille toiveen kasvisruokailun tavallistamisesta. ”Tehkää hyviä ja maistuvia perusruokia myös kasvispainotteisina. Älkää turhaan yrittäkö liikaa”, kommentoitiin.

Olisiko sittenkin niin, että on paras pitää profiili arjen tasolla ja keskittyä oleelliseen? Ei laiteta sitä rucolaa liikaa siihen salaattiin, tehdään se oma muusi ja muistetaan hymyillä tiukoissakin paikoissa. Pidetään paikat siistinä ja kehutaan yhdessä kouluruokaa, kun se kehut ansaitsee.

”Tehkää hyviä ja maistuvia perusruokia myös kasvispainotteisina. Älkää turhaan yrittäkö liikaa.”

Pohditaan yhdessä – yhteistyöllä on merkitystä! Maailman parhaat opettajat ja työtään arvostava keittiöhenkilökunta saavat yhdessä aikaan enemmän kuin osiensa summa. Tähän kun otetaan mukaan innostunut koululainen ja ruokakulttuurin tunnustava päättäjä, saadaan hieno soppa kiehumaan. Hymy huomataan ja ammattilaista arvostetaan, jos itse muistamme arvostaa omaa työtämme ja jaksamme kuunnella arvoisaa asiakastamme opinpolullaan.

 ”Maailman onnellisin kansa on jo lakisääteisesti hyväksynyt jokaiselle koululaiselle täysipainoisen aterian jokaisena koulupäivänä.”

Maailman onnellisin kansa syö edelleen maailman parasta rakkaudella tehtyä kouluruokaa. Maailman onnellisin kansa on jo lakisääteisesti hyväksynyt jokaiselle koululaiselle täysipainoisen aterian jokaisena koulupäivänä.

***

• Lue lisää Kouluruuan kehittämisohjelmasta:
  Maa- ja metsätalousministeriö: Kouluruuan kehittämisohjelma – Valto (valtioneuvosto.fi)