Autismikirjon oppilaat saavat hyvin vaihtelevasti tukea ja erityisjärjestelyjä, joilla voitaisiin helpottaa kouluruokailuun osallistumista. Kouluruokailun onnistumiseksi ruokailuun liittyviä tarpeita sekä toiveita tulisi huomioida yksilöllisesti.
Aistiympäristö ja sosiaalinen kuormitus keskeisinä kuormitustekijöinä
Enemmistö autismikirjon oppilaista koki koulun ruokailutilanteet hankaliksi. Oppilaat kokivat hankaliksi ruuan maun tai suutuntuman, metelin ja tungoksen ruokasalissa sekä kiireen ruokailutilanteessa. Vain 1 % oppilaista koki, ettei mikään asia tunnu hankalalta kouluruokailutilanteessa.
Avoimissa vastauksissa korostuivat muihin oppilaisiin liittyvät tekijät. Hankaliksi koettiin muiden oppilaiden voimakkaat hajusteet, muiden oppilaiden ruokailun äänet, ruoka suussa puhuminen ja ruualla sotkeminen tai leikkiminen. Lisäksi märät, kuumat tai likaiset astiat koettiin hankaliksi.
Osalle oppilaista ruokailutilanne aiheutti myös sosiaalista kuormitusta ja häpeän kokemuksia esimerkiksi tilanteessa, jossa muut oppilaat kommentoivat ruokailujärjestelyjä. Hankaliksi koettiin myös syömiseen painostaminen tai pakottaminen sekä kiusaaminen ruokailutilanteessa.
Kouluruokailua helpottavat tekijät ovat yksilöllisiä
Kouluruokailua helpottavat erityisjärjestelyt toteutuivat oppilaiden kokemusten mukaan vaihtelevasti. Kokonaisuudessaan tunnistettiin viisi keskeistä tekijää, jotka voivat helpottaa kouluruokailuun osallistumista:
- Toivottu ruokailuseura
- Sopiva ruokailuympäristö
- Itselle sopiva kouluruoka
- Itsemääräämisoikeuden toteutuminen
- Ruokailutilanteen ennakointi ja ohjaus
Ruokailuseuran osalta oppilaat kokivat helpottavaksi mahdollisuuden syödä yksin tai tiettyjen henkilöiden seurassa. Ruokailua helpottavaksi ruokailuseuraksi toivottiin kaveria, opettajaa tai muuta koulun aikuista. Toisaalta, vaikka yksin syömistä toivottiin, oli oppilailla myös toiveita siitä, ettei tarvitsisi syödä yksin.
Ruokailuympäristöön liittyen helpottavaksi koettiin yksilöllisiin tarpeisiin vastaava fyysinen tila, mieluinen istumapaikka, sopiva ruokailuympäristön tunnelma, apuvälineet ruokailutilanteessa ja emotionaalinen turvallisuus. Emotionaalinen turvallisuus muodostuu ruokailutilanteessa muiden ihmisten toiminnan kautta. Käytännössä helpottavia toiveita oli esimerkiksi erillisessä tilassa syöminen, määrätty tai vapaasti valittava istumapaikka, rauhallisena aikana syöminen, pidempi ruokailuaika ja kuulokkeiden käyttö. Emotionaaliseen turvallisuuteen liittyen toivottiin muun muassa kavereiden ja koulun aikuisten ymmärrystä omaa tilannetta kohtaan sekä kiusaamisen, kommentoinnin ja tuijottamisen loppumista.
Itselle sopiva kouluruoka liittyi yksilöllisiin toiveisiin ruuasta, tarpeeseen erityisruokavaliosta, omien eväiden syömiseen sekä koulun tarjoamaan välipalaan. Yksilölliset toiveet ruuasta olivat hyvin vaihtelevia – osa toivoi tuttuja ruokalajeja ja miedosti maustettua ruokaa, kun taas osa toivoi uusia ruokalajeja ja vahvasti maustettua ruokaa. Oppilaiden toivomat erityisruokavaliot liittyivät esimerkiksi turvaruokaan, mahdollisuuteen saada ruuan osat erillään toisistaan tai ilman kastiketta.
Itsemääräämisoikeuden toteutumisen osalta helpottavaksi koettiin se, että saa päättää itse mitä ja kuinka paljon syö. Lisäksi helpottavana pidettiin mahdollisuutta päättää itse ruokailuun menemisestä ja ettei syömiseen painosteta ja pakoteta. Ruokailutilanteen ennakointiin liittyen helpottavaksi koettiin ruokalistaan tai ruokalajiin tutustuminen ennakkoon itsenäisesti tai aikuisen johdolla.
Edellä kuvattujen kouluruokailua helpottavien tekijöiden lisäksi tutkimuksen avoimen palautteen vastauksista välittyi toive ymmärryksen ja tietoisuuden lisääntymisestä lasten ja nuorten kanssa koulussa työskentelevillä. Eräs oppilas kuvasi asiaa seuraavasti: ”Toivotaan enemmän ymmärrystä kouluhenkilökunnalle nepsyihin ja aistihaasteisiin liittyen.” Myös toinen oppilas kuvasi kokemustaan saman suuntaisesti: ”Autismi ja nepsyys pitäis saada lisää näkyvyyttä kouluun, opettajille, keittiön henkilökunnalle, takseille ja linja-autonkuljettajille sekä muille, jotka tekevät töitä koulussa/koulun tiloissa.”
Keskeinen sanoma
Kaiken kaikkiaan oppilaiden yksilölliset tarpeet ja toiveet olivat moninaisia, eikä yksi ratkaisu sovi kaikille. Erityisjärjestelyjen toteuttaminen vaatii joustavuutta, ennakointia ja oppilaan kuulemista, jotta kouluruokailusta voi tulla sujuvampi ja miellyttävämpi osa koulupäivää. Konkreettiset toimenpiteet voivat olla yksinkertaisia, kuten rauhallisemman ruokailuympäristön mahdollistaminen, mahdollisuus vaikuttaa omaan ruoka-annokseen tai viikon ruokalistaan tutustuminen ennalta.
On tärkeää kuunnella autismikirjon oppilaita ja ottaa heidän kokemuksensa vakavasti. Kouluruokailuun liittyvät haasteet ovat osa monen autismikirjon oppilaan arkea, ja osa heistä saattaa kokea jäävänsä näkymättömiksi. Pahimmillaan kouluruokailu voi vahvistaa ulkopuolisuuden tunnetta ja lisätä koulukuormitusta. Parhaimmillaan se voi kuitenkin olla hetki, jossa oppilas kokee itsensä hyväksytyksi omana itsenään ja osaksi kouluyhteisöä.
Ruokapalvelun henkilöstö on osa koulun henkilökuntaa. He ovat aikuisia, jotka kohtaavat oppilaan kouluruokailutilanteessa. Heidän tavallaan kohdata oppilas voi olla merkitystä siihen, millaisena ruokailutilanne koetaan. Ymmärtävä ja huomioiva kohtaaminen voi vahvistaa emotionaalista turvallisuutta ja vähentää ruokailutilanteeseen liittyvää kuormitusta. Ruokapalvelun henkilökunta ei siis ole vain ruoan tarjoaja, vaan tärkeä osa kouluruokailun kokonaisuutta ja oppilaan koulupäivää.
Teksti: Silja Nykänen, TtM, laillistettu ravitsemusterapeutti
Kuvat: Freepik
Lähde: Nykänen S, Gråsten N, Antikainen A, Laitinen A. ”Aikuiset sanovat, että ihmiset ovat erilaisia ja ketään ei saa kiusata, mutta ruokailussa kaikkien pitäisi olla samanlaisia” – Autismikirjon lasten ja nuorten kokemuksia kouluruokailutilanteista. NMI Bulletin 2025;2:19–48.
